Vaahterani kertoo mulle
hiljaa empien,
enhän minä tähän kuole,
vaan vaivun unehen.
Lehti, joka alas putoo
mullaks´ muuttuen,
se ensi vuonna mulle kutoo
uuden sydämen.
Lainasin isäni serkun runosta pari säkeistöä, niistä välittyy optimistinen usko uuteen kevääseen.
Serkun runoissa on useimmiten hyvin melankolinen sävy, eikä ihmekään, niin traagista on hänen elämänsä alkutaival ollut.
Olen tosi tyytyväinen löydettyäni isäni serkun muutama vuosi sitten. Innostuin heti hänen kirjallisesta lahjakkuudestaan ja pari kertaa tavattuamme uskaltauduin ehdottamaan, että kirjoittaisin hänen runonsa muistiin jälkipolville.
Lauluja haitarimusiikin säestyksellä olikin jo talletettuina cd-levyille.
Eilen iltayöstä sammutimme valot joka huoneesta ja asetuimme ikkunan eteen.
Näkyihän niitä, tähdenlentoja, kun aikamme pää kenossa katselimme taivaalle. Katuvalot vaan häiritsivät tunnelmaa.
Tähdenlento on kuitenkin paljon nopeampi kuin ajatus!
Ehdinköhän toivoa juuri samaan aikaan niitä asioita, joita olin mielessäni etukäteen vatvonut?
11 kommenttia:
Kaunis runo.
Vaahtera on lempparipuuni (pihlajan, koivun, kuusen, tuomen, männyn, haavan jne.) lisäksi.
Meillä täälä Hälvällä näkyvät tähdet upeasti.
Katuvalot ovat kuuden kilometrin päässä.
Revontulet loimottavat joskus myöskin niin, ettei sisälle tahdo malttaa mennä.
Tähdenlentoja en ole nähnyt, mutta kivasti keikkuvia sputnikkeja kyllä.
Niiden kulkua pitkin taivaankantta tuijotellessa, kerkee ajatella monia peesvärisiä ajatuksia.
T: Kaiskee Hälvänmutkalta.
Hieno runo. Niin se vaan on, että elämän tuskista hioutuu timantit! Todella mukavaa, että olet löytänyt sukulaisesi ja vielä se, että hänen runojaan on tallennettu lauluina.
Minulta meni tähdenlennot tyystin mistiin. Jotenkin en vaan muistanut taivaalle tuijotella. Jäin siis paljosta paitsi.
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle Rosina.
Kaisa,
syysväreissä komeilevat lehtipuut ovat hienoja!
Mukava, kun saatte ihailla revontuliakin tähtien lisäksi. :)
Onnentähtistä viikkoa sinne Hälvänmutkalle.
Anja,
iäkkäällä sukulaismiehellä on paljon koskettavia runoja. Lueskelen niitä välillä tiedostoistani.
Kaunista syysviikkoa sinullekin Anja.
Peikkopas luulee, että aina lentää jossain tähti. Aina saa toivoa. :)
Isopeikko,
totta onkin, aina saa toivoa ja aina kannattaa toivoa. :)
Täälläpä satoi vettä, kun tähdet lensivät :(
t. Leena
Leena,
jospa onnistut näkemään tähdenlentoja kävellessäsi iltalenkillä, toivon niin. :)
Olin Espoossa, kun tähdet lenteli. En muistanut asiaa ollenkaan. Mutta peikko puhuu asiaa: aina saa toivoa :)
Tänään puolestaan on vettä roiminut taivaalta iltapäivästä lähtien. Syksy on, ja pian talvi. Kyllähän se sopii näin syksyihmiselle hyvinkin.
Kiitos syysrunosta, Rosina, ja iloa sekä siunausta sinulle ja muille!
Pau,
syysihmisiähän me olemme, niin minä kuin sinäkin.
Kiva kutsua tuttuja ja vähemmänkin tuttuja kylään, ei tarvitse etukäteen hyöriä luutu kourassa, kun aurinko ei tuo esille pölypalloja.:)
Siu!
Oi, mikä ihana sateenkaari kirkon yllä! Todella hieno kuva.
Siunausta Rosina viikonloppuusi :)
Pau,
kiitos kehuista.
Olohuoneen ikkunalasin läpi ei pitäisi kyllä kuvata.:)
Lähetä kommentti