Meillä on yhdistetty työ- ja vierashuone, joka on ollut sekaisin liian pitkään.
Sängyn päälle olen levitellyt paperikansioita ja muita "tutkimustyössäni" tarvitsemiani välttämättömiä tavaroita.
Työpöydällekin oli kertynyt kasapäin papereita.
Mies jo hienovaraisesti kyseli, mitä se siivousriepu kaapin päällä tekee.
Oli vaan jäänyt käsistäni siihen viikko-kaksi sitten.
Tänään terästäydyin.
Etsin yläkaapista ns talviverhot, jotka sinne olin joskus nostanut. Rypyssähän ne, joten pesukoneeseen vaan, siliäisivätkin paremmin puolikosteina.
Ikkunasta aloitettiin, verhot pois ja sisälasin pyyhkiminen pölystä. Muuten on kaikki ikkunat tältä vuodelta pesty aiemmin, niin sisältä kuin ulkoa.
Sitten paperien kimppuun. Kaikki piti syynätä tarkkaan, monta pinoa niistä kertyikin.
Mutta paljon sain repiä roskiinkin.
Mistä moinen innostus?
Luultavimmin siitä, kun olemme menossa ensi visiitille pikkuserkkuni luokse sukuasioiden merkeissä. Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun sain yhteyden minulle ennestään tuntemattomaan pikkuserkkuun.
Vaikka emme asu kovin etäällä toisistamme, on ollut muka joitakin esteitä tapaamiselle.
Mutta totesimme ajan kuluvan sitä vauhtia, että nyt ei enää odotella.
Huomenna kuitenkin kampaamoon, hiukset muistuttavat uuniluutaa. Autokin kaipaa pesua ja puunausta, se hoidetaan samalla.
Myöhään iltapäivällä on vanhusten vuoro, löysin uuden mukavan kirjankin kirjastosta. Luulenpa, että siitä löytyy kivoja tarinoita luettavaksi.
Kirja on tänä vuonna ilmestynyt Pannu kuumana, joka kertoo Suomen kahvikansan kahvimuistoista.
Miten kahvi muuttui eliitin herkusta koko kansan juomaksi. Millaista kahvia joivat ennen vanhaan isännät ja emännät, piiat ja rengit.
Kirjoittaja Tuija Saarinen on joensuulainen perinteentutkija, joka alkoi juoda kahvia kaksivuotiaana.
Sain aiemmin kutsun Eläkeliiton vapaaehtoisille tarkoitetulle virkistys-opintopäivälle.
Kyytikin järjestyi toisten mukana, päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja hauskakin.
Kukin luennoitsija osasi asiansa, ja laulu-leikkitaitojammekin "testattiin".
Minäkin lauloin ja leikin toisten mukana
"Tula tullallaa, tula tulallaa, posket pullalla, on sillä tytön kullalla".
Mukava oli myös vanha lastenlaulu "Nytpä tahdon olla mä, pienen mökin laittaja..."
Ei ole tullutkaan sitä laulua lauleltua vuosikymmeniin.
Hyvin olivat sanat pysyneet mielessä.
Minkä lapsen tai nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Pitää paikkansa.
