Antti aisoilla ajaa, sanottiin ennenvanhaan.
No nyt ei ajettu, tiet sulana ja pyöräkeli. Eilen vielä sai kävellä taiten pitkin ajotien laitoja ja jalkakäytäviä, niin oli kuhmuraista jäätä eikä hiekanmurustakaan oltu maltettu pudottaa jalankulkijoille.
Muistelimme vanhustentuvalla parhaita ja vähemmän parhaita joulumuistoja sekä jouluruokia.
Mitään kovin huonoa muistoa ei kenelläkään ollut, taisi aika hieman kullatakin muistoja. Kaikki eivät olleet saaneet joululahjoja, siitä virisi hieman keskustelua. Mutta pääosin oltiin tyytyväisiä kauan sitten elettyihin jouluihin.
Mieluisin jouluruoka-kysely tuotti yllätyksen, valkoinen riisipuuro ylitti kaikki muut jouluruuat. Kakkoseksi kiri lanttu- ja porkkanalaatikko, yhdellä myöskin imelletty perunalaatikko.
Vasta viimeisenä oli kinkku!
Perin tyytyväistä ja vaatimatonta joukkoa nämä ikäihmiset.
Marraskuun viimeinen päivä kääntyi muistojen joukkoon, sitä juhlittiin syntymäpäivien merkeissä.
Mutta nyt "lauantailapsi" saa taas jatkaa puuhaamistaan ihan arkisten asioiden parissa.
10 kommenttia:
Paljon Onnea tädilleni :)
Maisu,
voi kiitos!
Onnea ja siunausta me kaikki tarvitsemme. :)
Siis haloo?
Onko sinulla ja Paulla samana päivänä s-päivä?
Juuri aamulla kirjoitin myöhästyneet onnittelut Paulle.
Magnus oli vielä muistuttanutkin minua, mutta sittenkään en muistanut :(
Sinä Rosina et NAAMAKIRJASSA ilmeisesti ole, koska Magnus ei tiennyt mainita sinun synttäreistäsi halkaistua sanaa :D
Tässäpä sitten nyt sinullekin oikein lämpöiset jälkionnittelut:
Onneks olkoon!
Runsaasti, mutta ylenpalttisesti kaikkea hyvää sinulle ihastuttava ja toisista huolehtiva Rosina.
Ihmettelen minä sinussa sitäkin, että kuinka niin loistava kokki onnistuu vyötärönsä säilyttämään? ;)
Vastatkoon Taivaan Isä kaikkiin rukouksiisi ja antakoon iloa ja toivoa elämääsi.
T: Kaisa J. 65v
Kaisa,
kiitokset onnitteluista/kaiken hyvän toivotuksista.
Ai että mikä vyötärö? :)
Saman ikäluokan ihmisiä ollaan. Sisarukset yllättivät täydellisesti, onneksi pikkulintu lauloi pari päivää aikaisemmin.
Ei porukka jäänyt kuivin suin. :)
Useimmiten on kakku tullut tehtyä turhaan, kun kukaan ei olekaan tullut käymään.:(
Hiano joulukalenteri siinä kuvassa. Se voi kehittää itsehillintää.
Isopeikko,
taidettiinpa kommentoida toistemme kirjoituksia ihan samaan aikaan. :)
Itsehillintää, sitä minä tarvitsenkin, söin eilen liikaa herkkuja ja voin pahoin yöllä.
Voi minua ahmattia!
Ps. Joulukalenteri meni postissa lapsenlapselle, onneksi.
Myöhästyneet onnittelut!
Siunausta uudelle (ikä)vuodelle!
Onko marraskuun lopulla syntynyt syksyn vai talven lapsi?, kysyy syksyn lapsi.
Imelletty perunalaatikko on suosikkini, samoin rosolli ja lipeäkala. Ne riittäisivät minun joulupöytääni :)
Nurkkalintu,
kiitokset!
Tosiaan, voisin olla talvilapsikin. Mutta, mutta, olen aina kokenut itseni syysihmiseksi, pidän sateista, myrskytuulista ja pimeydestäkin.
Hups, kukaan ei tosiaankaan muistanut lipeäkalaa, se on minunkin herkkuani. :)
Apua, oliko niin, että me juhlia kanssasi Anttia yhdessä? Miten olen voinut unohtaa, jos näin on! Tai pitäisikö kysyä: mitä yleensä muistan...
Ihanaakin ihanampi kuin taivaskuvasi puolikuineen. Todella hoitava maisema, Rosina!
Anopin tekemä perunaloota on parasta, mitä olen koskaan saanut. Hyvin makeaa, syödään kylmänä. Itse en osaa tehdä sellaista, vaikka olen yrittänyt. Ohje on hyvin helppo, mutta mistä lie johtuu, ettei maistu samalta.
Voi hyvin ja siunatusti, Rosina<3
Pau,
kyllä me juhlimme samana Antin-päivänä.
Minä vaan hieman enemmän kuin sinä. :)
Perunalootaa kylmänä, sellaista en ole koskaan maistanut. Tykkään lämmittää kaiken ruuan ennen syömistä, leivänkin paahdan joka ainut aamu.
Eikä kaikkea tarvitse itse osatakaan, eihän?
Siu, "siskoni".
Lähetä kommentti