Ei, ei ole kysymys auton hinauksesta eikä tuuppimisesta. Tai pökkäämisestä, niinkuin täälläpäin sanotaan.
Löysin vaan vähän aikaa sitten paikallisesta Keskisen sanomiksi ristimästämme lehdestä mainoksen, jossa otsikon niminen firma tarjosi palvelujaan.
Hinaus ja tuuppaus - on siinä osuva nimi yritykselle!
Kuvassa olevan kulkuneuvon hankin muutama vuosi sitten äkkinäisessä mielenhäiriössä sukulaiseni luopuessa siitä melkein pilkkahinnalla.
Kun kerran halvalla sai.
Se oli elämäni ensimmäinen ja luultavasti viimeinenkin omiin nimiini rekisteröimä auto. Olen kyllä viisastunut elämäni varrella sen verran, että lykkään nykyisin nimeni kaikkeen, mikä talouteen yhdessä ostetaan, oli se sitten asunto, auto tai joku muu kallis ostos.
Saabin ja minun yhteinen tarina vaan oli kovin lyhyt, reilu vuosi sitä kesti.
Parasta autossa oli hyvä näkyväisyys niin eteen- kuin taaksekinpäin, toiseksi auton ääni, sillä enemmän ääntähän siitä lähti kuin uudemmasta autostamme.
Ja olihan siinä automaattivaihteetkin, joihin heti tykästyin. Pesin ja puunasin autoa kuin ainakin perheenjäsentä ja ajelin ihan yksinäni asioille lähikuntiin. Ja asiattakin.
Miksi sitten luovuin kehumastani autosta?
Yksinkertaisesti - rahan takia.
Huomasin, ettei kahden auton ylläpito ole halpaa huvia. On kunnossapito, vakuutukset, katsastukset ja ainainen bensatankilla vierailu.
Ikävä oli jättää myynti-ilmoitus lehteen, ihan kuin olisin hyvän ystävän hylännyt.
Pari soittoa tuli, ja niin tosiostaja sitten vei kalliin leikkikaluni.
Mutta eipä tarvinnut hinata eikä tuupata, kunnialla se pihasta lähti!
