Mitä eroa on sopalla ja keitolla?
Ehkä keitto on laihempaa kuin paksumpi soppa, luulisin. No, me söimme ainakin vatsamme täyteen borssikeittoa.
En ole muutamaan vuoteen paneutunut oikean ukrainalaisen borssikeiton tekoon, menneinä vuosina tein sitä useinkin. Hankkiessani 1990-luvulla Lehmusoksien tekemän kirjan Venäjän keittiö, nautiskelin sen ruokaohjeita silmilläni ja päätin kokeilla uusia ruokaohjeita heti tilaisuuden tullen.
Muutamia on tullut tehtyä, mutta ei suinkaan kaikkia. Onkin pidettävä kirjaa enemmän näkösällä, ja kokeiltava seuraavien vieraiden tullen jotain ihan uutta ruokalajia.
Vieraskirjasta samat sanat, se on täysin unohtunut kirjahyllyn uumeniin. Johan silläkin on ikää viisitoista vuotta, suurin osa sivuista paistaa valkoisina.
Eilen siihen tuli täydennystä pikkuserkkuni Hilkan kirjoittamana.
"Meitä on hyvin syötetty ja kyllä me syötiinkin".
Kiitokset itsellenne!
Kyseisen vieraskirjan sain viisikymmenvuotislahjaksi lapsuudenaikaiselta naapurintytöltä.
Oli mukava yllätys, että hän muisti minua, vaikka emme ole pahemmin yhteyttä pitäneetkään. Hän jäi kotimaisemiin, minä liityin Etelä-Suomen ihmispaljouteen.
Kumpikohan meistä on onnellisempi?
Vai onko kumpikaan.
Jo muutaman viikon ajan olen huomannut näyttöruutua tiiraillessa, että en taaskaan näe kunnolla. Ensin epäilin silmälasejani, mutta sitten muistin, että silmälääkäri kehotti tulemaan uusintatarkistukseen vuoden sisällä.
Siis - onko viimeisimmästä käynnistäni mennyt jo vuosi?
Pakko oli kaivella kalenterit ja reseptit esille. Selvisihän asiat, monitehot olen hankkinut viime keväänä, mutta lähi-näyttöpäätelasit jo kaksi vuotta sitten.
Kaihileikkaus on varmaankin edessä viimeistään ensi vuonna. Asiaan pitää vaan sopeutua ja ajatella, mitä hyvää leikkaus tuo tullessaan.
Toisenkin jo määrätyn uusintatutkimuksen aika koittaa joulun jälkeen, joten ei voi kuin todeta, että vanheneminen on tosiasia.
Siihen on vaan uskottava.
10 kommenttia:
Oot sä rohkea kun uskallat kokeilla uutta ruokalajia seuraaville vieraillesi :)
Borssikeitosta sen verran, että tein sitä silloin kun olin Vaasassa kotipalvelussa.
silloin vielä keitettiin ruokaa,ja tein sitä mitä asiakas halusi.
toinen mitä tein oli lihakeitto klimpeillä :)
muistan että mä lapsena tykkäsin niistä klimpeistä..
t. Leena
Meillä kotona sanottiin kaikkia keittoja sopiksi. Makkarasoppa, hernesoppa, siskonmakkarasoppa, mansikkasoppa, mustikkasoppa jne.
Ai joo, kesäkeittoa sanottiin kesäkeitoksi, eikä kesäsopaksi :D
Jos meillä olisi joskus ollut borssikeittoa, niin sitä ehkä myös olisi sanottu keitoksi.
Borssisoppa ei kuulosta oikein hyvältä kielikorvaani liioin.
Luulen, että Vaasassa sanottiin mielellään soppa, koska siellä ollaan niin ruattalaisia, niin ruattalaisia, vaikka ollaankin finnituppeja.
Venäjällä ollessamme saimme borssikeittoa syödäksemme. Keitosta oli vähällä tulla kielisoppaa, kun se oli niin hyvää, että kiei meinas mennä mukana.
Keltaiset ruusut ovat myös syötävän ihania!
T: Kaisa. Kaikkien soppakeittojen ja keittosoppien ystävä.
Leena,
en minä ole "rohkea", ruokavieraiden pitää olla rohkeita!
Miten olisi seuraaville esimerkiksi "Hyytelöity kieli"? :))
Kaisa,
kesäkeitto on tosiaankin keitto. Ja kalakeitto on myöskin keitto. Ehkä harvemmin lapsuuskodissani puhuttiin sopista.
Keltaiset ruusut ovat poikkeuksellisen kauniita. Ilahduttavat kummasti näinä harmaina päivinä. :))
Borssikeitto on ihan herkkua, mutta itse en ole sitä koskaan valmistanut. Jotenkin niin työlään tuntuinen resepti... Voisinpa harkita kokeilua lyhyemmän kaavan mukaan, muunneltu pikakokin versio :)
Nuo ruusut ovat kuin auringonpaiste.
Nurkkalintu,
vähempitöiseen borssikeittoon löytyy ohjeita googlettamalla. :)
Ruusut toivat paljon iloa! Nyt ne ovat jo kuihtuneet, mutta kuvaa voi vieläkin ihailla.
Kiitos viimeisestä!
Kuha ui kertaheitolla lempparisuosikkeihini.
Samoin kerkkisiirapin makua makustelen vieläkin.
Voi olla, että pihakuuselle tulee käyttöä :D
T: "Kaarina"
"Anonyymikaisakaarina",
kiitokset itselleNNE!
Kovin korkealle kuuseen ei pidä kavuta, voi kapsahtaa katajaan. :)
Muuten, melkein ärräpäitä päästelin mielessäni, kun blogi väitti kivankovaan, ettei sen ylläpitäjä tue selaintani.
On tämä joskus niin vaikeaa...:(
Oi, ihanaisia ruususia ja viinirypäleitä, joiden nimeä mietin kauan.
Jostain syystä borssikeitto ei ole saavuttanut suosiotani. Punajuurista kyllä pidän, mutta em. keitto menee alas vain pakolla, mutta sellaista pakkoa ei ole ollut vuosiin.
Meillä eturuoka oli aina keittoa, paksuudesta riippumattta, ja jälkiruoka oli soppaa, riippumatta, mikä oli sopan vahvuus :)
Pau,
oikein piti miettiä, sanottiinko lapsuudessani rusinasoppa, taidettiin muuten sanoa. :)
Mutta luumuista tehtiin luumukiisseliä!
Lähetä kommentti