Hyvin rauhallisesti kävelin ylläolevan komeuden ohi, ja kas kumma, ei tullut mieleeni kadehtia niitä ostokykyisiä ihmisiä, jotka sellaisen omistavat.
Kateus on yksi kuolemansynneistä, ja siihen olen syyllistynyt hyvinkin monta kertaa.
Olenkohan siis päässyt siitä?
Torstainen sää oli suotuisa ajella, seuraava päivä olikin jo ihan erilainen, tuiskusi ja oli liukastakin.
Koko pitkä päivä kului kaupoissa kierrellessä, tulomatkalla poikkesimme vielä veljen luona glögillä. Nyt on poisviedyn ompelukoneen tilalla isokokoinen televisio!
Onpahan varalla, kun edellinen laite ylitti jo kymmenen vuoden iän ja temppuilee värien kanssa.
En näköjään pääse irti kaiken käyttökelpoisen tavaran hamstraamisesta.
Taulutelevisiohan se jo pitäisi seuraavana olla!
Kengät löytyivät aika vaivattomasti vanhan kenkätehtaan myymälästä nuoren myyjättären avustuksella. Mieskin valitsi saman tehtaan markkinoimat kengät.
Markkinoinnilla tarkoitan sitä, että kengät suunnitellaan Suomessa, mutta valmistetaan ulkomailla. Hintakaan ei ole siis niin korkea kuin kokonaan Suomessa tehdyissä kengissä.
Ovat kevyet, kosteutta hylkivät ja pitäväpohjaiset - kaikki ne ominaisuudet, jota kengistä hainkin.
Vedän sanani takaisin, kun /jos niillä ensimmäisen kerran kaadun.
Muuten, ne eivät ole lapikkaat! Kuvan otin vain rekvisiitaksi tätä blogiani varten.
Saimme tosi ystävällisen opastuksen tietokoneen ulkoisen kovalevyn käytöstä, nyt on valokuvat ja muut tiedostot tallennettu varmaan paikkaan. Muistitikut eivät kuulemma riitäkään.
Muutkin asiat hoituivat ilman isompia huolia, joten nyt vaan joulupakettien tekoon!
