Perinteen mukaan talvi on tuolloin puolessavälissä. Heikin sanotaan taittavan talven selän ja karhun kääntävän kylkeään.
Tiistaina palelsin entistä kauheammin pakkopaaston kynsissä, veden lisäksi nautin kylläkin lämmintä teetä ja kahviakin. Lihaliemen siivilöin kirkkaaksi, ettei vaan tutkimus olisi mennyt pieleen, ohjeiden mukaan ei saanut juoda kuin kirkkaita liemiä.
No nyt se taas ohi - ainakin viideksi vuodeksi, ellei mitään uusia vaivoja ilmene.
Hyviä ohjeita tuli kotiintuomisina, apteekkireissukin on taas tiedossa.
Lääkäri ja hoitaja olivat oikein sympaattisia, kyselin heiltä kaikenlaista ja auliisti he vastailivat.
Tänään tein kunnon siskonmakkarakeiton ja paistoin pari muhkeaa vuokaleipää.
Eilen ei ruoka maistunutkaan, mutta uni oli sitäkin tervetulleempaa.
Voimille otti niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.
Pistää miettimään, miten raskasta on niillä, joilla on vakavia sairauksia.
Sunnuntaina sitten jännitetään, tuleeko presidentinvaaleissa toinen kierros vai ei.
Käymme aina varsinaisena vaalipäivänä äänestämässä, muistaakseni vain kerran olemme äänestäneet ennakkoon, syytä en muista.
Mitähän hyvää sitä keksisi vaalivalvojaisiin?
Voisi samalla juhlia neljänkymmenen vuoden takaista tapahtumaa, silloin vietin viikon synnytyssairaalassa.
Onko siitä tosiaankin niin kauan aikaa?
